Kuumeella ei ole enää tarkoitusta. Isäehdokas löytyi  melkein heti viimeisimmän kirjoitukseni jälkeen.  Nyt vain odottelemme hääkellojen kilkatusta ja kahta viivaa testeriin.

En ole päivittänyt, kun ei ole ollut päivitettävää.

Parisuhderintamalla on ihan yhtä hiljaista kuin muulloinkin. Vaikka menee ihan hyvin, en jaksa ajatella miehettömyyttä, saati yrittää tavata ketään uusia ihmisiä. Lapsikuumekin on hiipunut. Ei niin, että en enää haluaisi lasta, mutta se pahin epätoivo lapsettomuudesta on kaikonnut.

Odotan jotain tapahtuvaksi.

Merkkipäivään on enää pari hassua päivää. Annan itselleni lahjaksi lupauksen, että ensi vuonna en vietä merkkipäivääni yksin.

365 päivää aikaa olla rohkea ja tehdä tuttavuutta.

Ei juurikaan tee mieli kirjoittaa tähän blogiin. Olo on vielä ihan ok ja pelkään, että alkamalla taas sinkkuuteni vatvomisen aiheutan itselleni turhaa pahan mielen.

Sitä mitä ei ajattele, ei ole olemassa.

Onko teille koskaan käynyt niin, että ihastutte jonkun henkilön blogipersoonaan?

Sinkkumiehillä on aika vähän blogeja, tai ainakaan niin kirjoitettuja, että jaksaisin niitä mitenkään kovin tarkasti lukea. Joskus aiemmin luin yhtä, jonka pitäjään (taio mielikuvaan hänestä) vähän ihastuin. Nyt on löytynyt uusi blogi, jonka pitäjää pidän sangen miellyttävänä ja johon pikku hiljaa alan ihastua.

Harmi, että olen ujohko enkä  uskalla lähettää sähköpostia!