Koska murrosikäni saapui varsin myöhään ja poikien kanssa pyöriminen tuli kuvioihin suurinta osaa kavereistani myöhemmin, olen edelleen aika epävarma kaikissa miehiin liittyvissä asioissa. Toki tähän elämänaikaan mennessä minäkin olen ehtinyt seurustella, säätää, pokailla, tapailla jne, mutta pohjimmiltani oleen joka kerta ymmälläni siitä, kuinka hommassa tulisi edetä.

Tällä kertaa olen poikkeuksellisen pihalla. Kaikki olisi niin paljon helpompaa, jos rakastuisin ensi silmäyksellä eikä minulle jäisi aikaa pohtia asioita niin valtavasti. Sitä paitsi- mietinkö nuorempana ikinä näin tarkasti, kannattaako jonkun kanssa vehdata vai ei? En todellakaan.

Syväanalyysi johtuu todennäköisesti siitä, että en etsi vain miestä vaan myös lapselleni isää.