Edellisestä kirjoituksesta sai ehkä erheellisen kuvan siitä, että olisin dumppaillut miehiä alvariinsa vääränväristen sukkien vuoksi. Totuus on kuitenkin se, että dumpattuja miehiä on ollut muutama ja he ovat olleet periaatteessa mukavia miehiä, mutta vääriä tyyppejä minulle. Mitään varsinaista vikaa heissä ei ole ollut, mutta he eivät ole myöskään aiheuttaneen minussa mitään suurempia tunteita.

Ongelma lienee siinä, etten koskaan ole ollut erityisen suosittu miesten keskuudessa. Olen liian tavanomaisen näköinen, poikamainen, "yksi hyvistä jätkistä" ja liian itsenäinen aiheuttaakseni miehissä kipinää. Minua pidetään mukavana, mutta ei kiehtovana, ihanana, hurmaavana tai suloisena. Tarvitsin rinnalleni hyvin voimakkaan miehen, joka arvostaisi älyä ja voimaa naisessa. Kun sellaista ei tunnu tulevan vastaan, käy minulle pikku hiljaa kuka hyvänsä...