Lomalla oli hyvää aikaa miettiä, minkälaisen miehen kanssa olisin loppujen lopuksi valmis oikeasti perustamaan perheen. Tajusin, etteivät varallisuus tai hyvä tulotaso ole sitä, mitä kumppaniltani haen. Liiallinen mammonan hamuaminen on este sellaiselle elämälle, josta minä nauttisin. 

Kaikkein tärkeintä olisi löytää joku, joka arvostaisi samankaltaisia asioita kuin minä. Kansainvälisyys, välittömyys, spontaanisuus, sosiaalisuus ja humanismi (ja sivitys!) tulevat mieleen ensimmäisinä. Rahalla tai ulkonäöllä on  hyvin vähän väliä, jos on valmis tarttumaan sekkailuihin, tutustumaan uusiin ihmisiin ja nauttimaan pienistä asioista. Haluan miehen, joka ei kyseenalaista vapaaehtoistyöni merkitystä, ei ihmettele ikävääni ulkomaisia ystäviäni kohtaan ja jonka mielestä jossakin vähemmän kehittyneessä maassa asuminen voisi olla loistava idea.

Ylenpalttinen turvallisuuden hakuisuus, varman päälle pelaaminen ja ennalta arvattavuus ovat pannassa. Eläkesäästäjät älkööt vaivautuko. Jos tahtoo nyt turvata elämänsä 50 vuoden päästä, jää poikkeaville ratkaisuille aika vähän tilaa!

Hyvää kannattaa odottaa. Mielummin ehkä odotan ja elän elämääni kunnolla kuin muutan itseni ja unelmani Pertsan mukaiseksi. Ehkä.