Vaikka tämä kuuloistaisi minkälaisen munahaukan tekstiltä, kakistan sen ulos vain. Nimittäin yksi ihan todellinen syy siihen, miksi pitkä sinkkukausi saisi nyt loppua on seksi/läheisyys, tai pikemminkin sen puute.

Oma seksuaalinen heräämiseni tapahtui nykyisellä mittapuulla kai varsin myöhään. Neitsyyteni menetin kaksikymppisenä ja varsinaisesti aloin nauttia seksistä vasta 24 vuotiaana. Nämä meneillään olevat sinkkuvuodet olen elänyt kolmenkympin molemmin puolin. Mikäli viisaampiin on uskomista, eläin parhaillaan seksuaalisesti viiriilimpiä vuosiani - yksin. Joko hormoonit hyrräävät oikeasti tai sitten kesän lähestyminen on muuten vaan herkistänyt minut. Tuloksena on kauhea läheisyyden ja seksin puute.

Toki minulla on kokemusta siitä, ettei parisuhdekaan takaa läheisyyden ja seksin määrää. Silti sinkkuna on kurjaaa. Yhden illan jutuista saattaa saada helpotusta akuuteinpaan fyysiseen puutteeseen, mutta henkiseen puutteeseen ne eivät auta. Kovin montaa kertaa en niitä ole kokeillut - vaikken olekaan tuntenut mitään erityistä morkkista juttujen jälkeen, maineelle ne eivät kuitenkaan tee kovin hyvää. Omat kädet auttavat, mutta fyysisen läheisyyden lisääjiksi niistäkään ei ole.

Puutteen kummallisin puoli on se, ettei sitä ole sidottu aikaan vaan se on enemminkin satunnainen henkinen tila. Muutamia viikkoja sitten oli täysin tyytyväinen. Muutaman viikon kuluttuua en muista koko puutetta. Tällä välin joudun kärvistelemään ja tuntemaan puutteen läsnäolon voimakkaampana kuin koskaan. Jokainen mies näyttää nyt himottavalta.