Tapasin eksää pitkästä aikaa. Olimme molemmat yksinäisiä ja surullisia, joten päädyimme hakemaan lohtua toisiltamme. Seksi hänen kanssaan oli sellaista kuin sen haluaisin olevan muidenkin kanssa. Tunnemme toisemme liian hyvin, vaikka erosta on jo vuosia.

Totesin, etten koskaan ole päässyt hänestä täysin yli. Sydämmeni ei enää ole palasina, mutta siitä huolimatta löydän itsestäni tunteita häntä kohtaan. En koskaan kuitenkaan voisi palata siihen suhteeseen, olin nuori ja hölmö ja annoin käyttää itseäni lattiamattona, jonka yli saattoi kävellä kun herralla oli huono päivä. Kaipaan kuitenkin hienoja hetkiämme ja rehellisyyttä, joka vällillämme vallitsi.

Miksen jo löydä jotakuta, vielä parempaa, joka rakastaisi minua oikeasti? Vihaan näitä deittailun ihmissuhdepelejä, joita en osaa edes pelata!!!!!!!!