Olen aina ollut surkea huomaamaan muiden tunteita itseäni kohtaa. Se on sinällään omituista, koska sosiaaliset taitoni ovat muuten sangen hyvin kehittyneet. Tykkäämis-asioissa olen kuitenkin pölkkypää. Joudun melkein aina kysymään, onko tässä nyt jotain ja ollaanko me vielä tapaamassa. Huomaan vain todella päivänselvät hommat.

Noloa, ettei yli kolmekymppisella vieläkään ole sitä sellaista naisen vaistoa, joka kertoisi nämä jutut.