Mua sitten naurattaa tämä perheettömien syyllistäminen siitä, että lasten hankinta, siis edes ajatuksenakaan on ihan jumalattoman itsekästä puuhaa. Pariskunnille se on tietysti kaikkea muuta, varmaan jotain maailman pelastamista. Mutta auta armias, jos miehetön vihjaa edes toivovansa joskus lasta: ITSEKÄS SIKA! Miten se kehtaa???

Ihan kun lasten hankinta oikeasti olisi koskaan mitään muuta kuin itsekästä. Ei jälkeläisiä voi perustella enää millään lajin säilymisellä tai muulla sonnalla. Paljon itsekkäämpää on hankkia pentuja tuhoamaan maapallo. Mulle ei yksikään moraalinvartija ole vielä onnistunut tyydyttävästi selittämään, miksi yksineläjän lapsenhankinta olisi muka jotenkin paljon itsekkäämpää kuin pariskunnan. Kyllä, lapselta saattaa ehkä (huom ehkä!) puuttua miehen malli, mutta minkälaisen miehen mallin saa sen pariskunnan lapsi, jonka isä tekee töitä tosi epäitsekkäästi  15 tuntia vuorokaudessa. Tai sen pariskunnan lapsi, jonka isä ramppaa lähibaarissa alvariinsa?

Eikö se ole tärkeintä, että lasta rakastetaan?? Kaiken maailman ulkokohtaisiin faktoihin kannattaisi tuijotella vähän vähemmän ja miettiä, mikä on oikeasti merkityksellistä. Jos lapsi on haluttu ja rakastettu ja häntä kannustetaan, niin kai se on ihan yksi paskan hailee, onko lapsella yksi vai kaksi isää tai äitiä. Kunhan on joku pysyvä, oikea aikuissuhde!