Anada pohtii blogissaan tänään sitä samaa, mitä minäkin tässä mietin. Että pitääkö tulevan parin viedä jalat alta vai voiko suhteen perustaa järkisyiden pohjalta.

Yksi syy tämän blogin aloittamiselle on se, että tahtoisin kuumeisesti rakastua ja rakastaa. Tapailen miestä, jossa ei periaatteessa ole mitään vikaa ja josta periaatteessa voisi tulla lapseni isä. Ongelma on siinä, etten tunne häntä kohtaan mitään kovin erikoista. Koska on oikea aika toeta, että kai sitten niin...?