Onhan se hyvä, että tietää, mitä tahtoo. Nettideittisivustoilla näyttää kuitenkin olevan roppakaupalla ihmisiä (niin naisia kuin miehiäkin), joiden vaatimuslistat ovat todella häkellyttäviä. Mikään muu ei näyttäisi olevan hyvä, kuin unelmien kumppani. Pitää olla tumma ja komea ja älykäs ja pukueutua niin ja näin ja puhua sitä ja tätä ja suunnilleen asua jollain tietyllä alueella ja harrastaa jotain tiettyjä asioita...

Totta kai mullakin on tiettyjä ajatuksia siitä, minkälainen tulevaisuuden kumppanin tulisi olla. Muutamat asiat ovat ihan vaatimustasolla, mutta muuten uskon kyllä enemmän siihen, että kolahtaa, kun on kolahtaakseen. Mulle on niin sanotusti ihan paskan hailee, onko se kaveri tumma vai vaalea ja onko sillä ehkä vähän ylipainoa. Ja jos joku ihanuus haluaa harrastaa jotain mun mielestäni käsittämätöntä, niin harrastakoon. En minä siihen kuole.

Välillä tuntuu, että ihmiset hakevat (netistäkin) vaan sitä Barbia/Keniä. Siinä jää mielikuvitukselle jai yllätyksille aika vähän tilaa, jos hakee ja suostuu tapamaan vain vaaleita, hoikkia, isorintaisia, hymysuisia nukkeja, jotka suostuvat näyttelyesineiksi. Mutta kukin taaplaa tyylillään. Ehkä ne henkilöt eivät todellakaan hae kumppania, vaan esinettä.

Vähän tavallisemman näköisille naisille ei juuri ole kysyntää.